Pätevyysvaatimuksena vaativin tehtäviin tohtorin tutkinto

 

Suomessa on panostettu tutkijakoulutukseen. Tohtoritutkintoon koulutettavia oli vuonna 2019 yli 17 000 henkilöä ja tohtoreita valmistui vuonna 2018 lähes 1800. Ulkomaalaisia heistä oli 447 eli noin 25 %. Volyymitavoitteet (1500 tohtoria/vuosi) on reippaasti ylitetty mutta työelämään siirtymisessä ei ole onnistuttu. Syitä on monia. Samalla kun tutkijankoulutusta lisättiin, poliitikot alensivat ilmeisesti poliittisten virkanimitysten helpottamiseksi korkeampien virkojen pätevyysvaatimuksia luopumalla tohtoritutkintovaatimuksesta. Julkisiin korkeatasoisiin virkoihin tulisi palauttaa vaatimus tohtoritutkinnosta.

Myös kunnallisella tasolla tohtoritutkinnon tulisi olla meriitti eikä haitta. Yritysmaailmassa Suomessa ei tohtorin tutkintoa arvosteta samalla tavalla kuin maailman johtavissa teollisuusmaissa. Yliopistoilla on oma analysoinnin paikka tutkijankoulutuksen sisällöllisessä suuntaamisessa vastaamaan työelämän tulevia tarpeita.

Eri innovaatiostrategioissa on puhuttu tutkimustiedon ja tutkijakoulutuksen saaneiden siirtymisestä yritysmaailmaan. Työelämään siirtymiseen on kuitenkin kiinnitetty vähän huomiota ja osaamispotentiaalista vain osa hyödynnetään. Yhteiskunnassa ei ole ymmärretty tutkijakoulutuksen merkitystä. Tohtorintutkinnon suorittaneita pidetään valitettavan usein liian teoreettisina ja korkeamman koulutuksen arvoa vähätellään.

Vaikka vuosittain investoimme huomattavia summia (150 milj. euroa) tohtorikoulutukseen, Suomen Akatemia on silti joutunut toteamaan, että tohtorit ovat vain pienessä roolissa yksityissektorin tutkimus- ja kehityshankkeissa. Tohtorien osuus yksityissektorien t&k-hankkeissa on viime vuosina kasvanut, mutta siitä huolimatta vain 6% yksityissektorin tutkimushenkilöstöstä on tohtoreita. Vastaavasti vain 8% tohtoreista on töissä yksityissektorilla. Tohtoreita on siis hyvin vähän tutkimus- ja kehitystöissä Suomessa. Naapurimaissamme tilanne on sen sijaan toinen. Esimerkiksi Ruotsissa lähes 20% tohtorikoulutettavista on töissä yksityissektorilla ja saa näin rahoitettua tohtoriopintoihinsa. Tällaisissa tapauksissa tohtorikoulutettavat ovat töissä yrityksessä ja tekevät samaan aikaan tohtoriopintoja yliopistossa. Tästä johtuen Ruotsissa lähes 90% tekniikan ja teknologian alan tohtoreista on työmarkkinoilla.

Osa tutkijaksi koulutetuista on työtehtävissä, jotka eivät vastaa korkeaa koulutustasoa. Meillä tutkijakouluttajilla pitäisi olla myös vastuu siitä, että tutkijankoulutus on yhteiskunnan osaamistarpeet huomioivaa ja että autamme valmistuneita oppilaitamme työuralla. Vastuu on myös yliopistoilla sekä Opetus- ja kulttuuriministeriöllä tutkijankoulutuksen rahoittajana suunnata panostukset osaamistarpeiden mukaan.

Yrityksissä työskentelevistä tohtoreista merkittävä osa on lääkärikoulutuksen saaneita henkilöitä, jotka työskentelevät yksityisillä lääkäriasemilla. Tämä alentaa entisestään varsinaisessa tutkimus- ja kehitystehtävissä työskentelevien tohtoreiden osuutta. Yrityksissä, joissa ei palkata tutkimuksen ammattilaisia, ei ymmärretä, että tutkimusosaaminen luo perustan uuden tiedon vastaanottamiselle ja tuottamiselle, mikä auttaa vastaamaan yrityksen tarpeista nouseviin tutkimuskysymyksiin ja kehittämistarpeisiin.

Tilastokeskuksen vuoden 2019 aineiston mukaan tutkimus- ja kehitystyötä tekevän henkilöstön määrä Suomessa oli noin 76 200. Kasvua vuodesta 2018 oli 2300 henkilöä eli n. 3%. Yrityksissä vuonna 2018 t&k-henkilöstöstä työskenteli yli puolet eli noin 37.000 henkilöä. Heistä vain 6 % eli 2226 henkilöä oli suorittanut tohtorintutkinnon. Julkisen ja yksityisen sektorin t&k-henkilöstöstä 21 % eli noin 15.000 oli suorittanut tohtorintutkinnon.

Yrityksiin sijoittavien olisi hyvä tietää, millaista osaamispääomaa ja uuden tiedon tuottamis- ja analysointipotentiaalia on yrityksissä ja niiden johdossa. Ulkomailla tähän kiinnitetään paljon enemmän huomiota. Yritysten tutkimus- ja kehityshankkeiden rahoittajien tulisi kiinnittää huomiota uuden tutkimustiedon siirtymiseen yrityksiin. Business Finland on merkittävä yritysten tutkimus- ja kehitystoiminnan rahoittaja. Sillä voisi olla nykyistä aktiivisempi rooli tutkimustiedon siirtämisessä yrityksiin. Menettely voisi olla seuraava: Yritysten Business Finlandilta saaman tuen kriteereihin lisätään kannustimeksi, että palkattavat henkilöt ovat saaneet tutkijakoulutuksen. Erityisesti kannustetaan ulkomaalaisten Suomessa koulutettujen rekrytoimista hankkeisiin, jotta osaaminen säilyy Suomessa. Lisäksi käynnistetään tutkimusohjelma, jossa tapahtuu rotaatiota yritysten ja yliopistojen välillä esimerkiksi 3-6 kuukauden jaksoina. Rotaatio olisi yksi rahoituskriteeri.

Pekka  Neittaanmäki